fbpx

Ruoka on pelottava asia

Lisäaineet, kemikaalit, saasteet, hormonit, hiilihydraatit, rasvat, eläinproteiini, soija, pavut, ruisleipä, fruktoosi, gluteeni, kaloripitoisuudet, maku… lista on loputon. Mistä tahansa ruokaan liittyvästä asiasta saadaan aikaan raflaavia otsikoita ja se myy hyvin lehtiä. Onhan terveys kuitenkin tärkeää ja lähes jokainen haluaa tietää miten tulee syödä oikein. Samat otsikot, jutut ja ohjelmat myös sekoittavat ihmisten käsitystä siitä mikä on terveellistä. Pahimmallaan ollaan tilanteessa, jossa ruoka pelottaa. Aikaisemmin vain syömishäiriöisiä syöminen on pelottanut enemmän tai vähemmän. Nykyään ollaan siinä, että lähes kaikkia pelottaa ruoassa jokin asia.

Monipuolisuus ja kasvikset

Yliopistossa opin ne tärkeimmät opit eli ruokaa pitää syödä monipuolisesti ja kasviksia runsaasti. Monipuolisuudella voidaan vähentää kemikaali-, lisäaine-, hormoni-, lääkejäämä- ja saastekuormituksia. Monipuolisuudella myös taataan, että vitamiineja ja kivennäisaineita tulee paremmin kehon käyttöön. Ruokaan kyllästyminen vähenee ja yliherkkyyksien ja uusien ruoka-allergioiden syntymisen riski pienenee.

Kasvikset ovat puolestaan ainoa ruokaryhmä, jonka terveellisyydestä voidaan olla yhtä mieltä riippumatta siitä kannattaako paleota, zonea, karppaamista tai ihan vaan suositusten mukaista ruokavaliota. Kasviksissa (lue vihanneksissa, juureksissa, marjoissa, hedelmissä) on runsaasti vitamiineja, kivennäisaineita, kuitua ja muita hyödyllisiä yhdisteitä. Niitä voidaan raakana syödä lähes tulkoon rajattomasti ja kypsänäkin aika vapaasti. Ne antavat hyvän suutuntuman – tulee pureskeltua kunnolla ja tehdään suolistolle näin hyvää. Niitä löytyy myös mahdoton valikoima, josta varmasti löytyy jokaiselle jotain.

Ja mikä se oikea määrä on? Ihan vähintään se puolikiloa päivässä tai kuusi kourallista. Itse suosittelisin kyllä paljon suurempia määriä, jos ihan oikeasti haluaa pysyä terveenä. Puoleen kiloon pääsee monella tavalla: 3 desiä marjoja on 165 g, banaanin keskiarvo on 120 g, omenan keskiarvo on 200 g, 3 dl salaattia ruokalan valikoimasta painaa keskimäärin noin 180 g = yhteensä 565 g. Tähän voisi kuitenkin reilusti lisätä vielä vaikka mitä.

Laatu

Kun ruoka tai kalorimäärät pelottaa, kannattaa panostaa laatuun. Kaupassa kaikki ne tuotteet, joissa ei ole pakkausselostetta (kasvikset, irto kala ja liha) ovat ne millä sen ostoskärryn tulisi täyttyä ensin. Niissä on sitä laatua. Luomua kannattaa valita sen pienemmän kemikaalialtistuksen takia. Lähiruokaa sen takia, että se on luontoystävällisempää ja ainakin tiedät sen saaneen saman saastekuorman minkä sinäkin saat, kun astut ulos ovestasi. Lähiruoasta saatat jopa tietää tuottajan ja sen kuinka hän viljelee tai kohtelee eläimiään. Lisää turvallisuudentunnetta, vai mitä?

Laatua ei ole pitsa, karkit tai valmisruoat. Ne ovat hätävaraa tai herkkupäivän ruokaa. Ne kuitenkin myös kuuluvat ruokavalioon, koska ei syömisen kuulu olla tuskaa ja nipottamista siitä, mitä voi syödä ja mitä ei. Niitä ei kuulu pelätä, vaan niistä tulee nauttia silloin harvoin kun niitä syödään.

Oman kehon kuuntelu – jälleen kerran!

Kun ruoka oikein pelottaa, pitäisi kääntyä sisäänpäin. Mitä minä haluan syödä? Mistä ruoista minä pidän ja mistä tulee minulle hyvä olo? Tuleeko siitä pitsan syönnistä oikeasti hyvä olo vai miten se meni? Esimerkiksi he, joilla on paljon erilaisia vatsavaivoja, oppivat hyvin nopeasti sen mikä pitää mahan kunnossa, kun heitä ensin vähän lempeästi opastaa oikeaan suuntaan. Kuuntele siis omaa kehoasi.

Toinen kuuntelu- ja pysähtymispaikka on jääkaapinoven edessä. Aina ennen kuin syöt tulisi miettiä miksi syöt. Jos syöt tukahduttaaksesi tunteitasi, niin on ehkä aika katsoa peiliin ja miettiä voisinko käsitellä näit tunteita jollain muulla tavalla. Kun ollaan läsnä syömisessä ja tiedostetaan mitä ja miksi syödään, niin kalorit asettuvat kummasti paremmin kohdalleen. Jotkut ihmiset pystyvät pelkällä tietoisuuden lisäämisellä pudottamaan painoa.

Me ammattialaiset

Jos joku ammattalainen sanoo jotain tai kommentoi asioita, pitää muistaa, että hän puhuu sen mukaan mitä hänelle on opetettu tai minkä hän on kokenut työssään hyväksi. Me tiedämme usein ruoasta ennemmän kuin tarvitsisi ja joskus viesti hukkuu liikaan nippelitietoon. Todellinen ammattilainen ei tee liian suuria rajoituksia tai pakota kaikkia saman kaavan mukaiseen syöntiin. Hän ymmärtää, että jokainen on yksilö ja että ruokavalion koostaminen on muutakin kuin kalorit sisään ja ulos. Ammattilainen ei myöskään pelottele asiakkaitaan tai muuta yleisöä. Liian jyrkät linjanvedot eivät myös kuulu asiantuntijalle. Meitä kuuluu kyseenalaistaa ja meiltä kuuluu kysyä lisää, jos jokin asia ei tunnu kohdallasi toimivan. Aivan varmasti löytyy keino, joka toimii.

Maalaisjärjellä pääsee näissä asioissa yllättävän pitkälle. Pelko pois ja nauttimaan siitä ruoasta!

Kategoriat: Blogi