Kun puhumme lemmikkien tai kotieläinten hyvinvoinnista, korostamme nykyään jatkuvasti luontaisia tarpeita: liikkumista, virikkeitä, sosiaalista vuorovaikutusta ja lajityypillistä käyttäytymistä. Silti harvoin pysähdymme kysymään samaa itseltämme. Myös ihminen on nisäkäs, jonka keho ja hermosto ovat kehittyneet aivan toisenlaisessa ympäristössä kuin missä nykyään elämme. Mitä siis ovat ihmisen luontaiset tarpeet ja osaatko sinä jo nimetä ne?
1. Ihminen on eläin – biologinen tosiasia, ei mielipide
Ihminen kuuluu biologisesti eläinkuntaan ja jakaa suuren osan hermoston, hormonitoiminnan ja käyttäytymisen perusmekanismeista muiden nisäkkäiden kanssa.
Evoluution näkökulmasta kehomme ja aivomme ovat yhä metsästäjä-keräilijän:
- suunniteltu liikkumaan
- elämään yhteisössä
- olemaan kosketuksessa luontoon
- säätelemään stressiä fyysisen ympäristön avulla
Nykymaailma on sen sijaan:
- paikallaan istumista
- ruutuvälitteistä sosiaalisuutta
- keinotekoista valoa
- jatkuvaa informaatiotulvaa
Hermosto ei ole pysynyt kehityksen tahdissa eikä tule jatkossakaan pysymään, sillä digimaailman kehitys vain nopeutuu nopeutumistaan. Tämä on sellainen huolenaihe, joka pitäisi oikeasti ottaa tosissaan.
2. Mitkä ovat ihmisen luontaiset tarpeet?
Ihmisen keskeiset luontaiset tarpeet (ei tärkeysjärjestyksessä):
Fysiologiset perustarpeet
Elämän ylläpitäminen vaatii unta, ravintoa, vettä, hengitysilmaa ja lämpöä. Unesta olen kirjoittanut paljon jo aikaisemminkin ja pidän sitä hyvinvoinnin tärkeimpänä peruspilarina, koska se vaikuttaa kaikkeen muuhun. Voit lukea mitä olen aikaisemmin kirjoittanut:
- Unta palloon!
- Ruoka on vain yksi osa – vai onko?
- Sairauden jälkeen? ei vedetä heti kovaa treeniä!
- Nukkumisesta jälleen kerran
- Liian väsynyt menemään lattialle
Ravitsemus on se mistä koko työurani on lähtenyt liikkeelle. Olenhan ravitsemusasiantuntija kuitenkin. Siitä olen kirjoittanut niin paljon, että on helpointa ohjata sinut vain suoraan blogiin ja tarkastelemaan hakusanoja, jotka löytyvät myös tuolta alapalkista. Ravinnolla voidaan tehdä niin paljon hyvää ja huonoa. Eikä se kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, joksi jotkut sen haluavat tehdä. On superfoodia ja vaikka mitä erilaista lisäravinnetta, on aikasääntöjä, paastoja ja trendidieettejä. Kun muistaa nämä asiat pääsee jo pitkälle: kohtuullisuus, monipuolisuus, ateriarytmi ja paljon kasviksia.
Vesi, ilma ja lämpö ovat asioita, mitä pidämme usein itsestään selvyyksinä. Ne ovat kuitenkin todella tärkeitä perustarpeita, joita ilman emme voi elää.
Näistä perustarpeista voikin hyvin kiteyttää asiat suhteutettuna siihen miten nopeasti ihminen kuolee ilman niitä:
- ilman ilmaa parissa minuutissa
- ilman lämpöä muutamista minuuteista muutamaan tuntiin
- ilman vettä noin kolmessa päivässä
- ilman ruokaa muutamassa viikossa
- ilman unta viimeistään muutamassa kuukaudessa (perustuu tietoihin perinnöllisestä sairaudesta, joka estää nukkumisen) ja aikaisintaan noin 11 päivän päästä
Yhteys ympäristöön
Luontainen tarve olla vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Luonto on ihmisen luontainen ympäristö ja evoluutio on muovannut aistit ja käyttäytymisen sen mukaan. Siksi usein myös puhutaan, että kehomme toimivat kuin luolamiehillä ja – naisilla. Ihmisen rakentama ympäristö on ollut olemassa vain hyvin vähän aikaa, puhumattakaan digiympäristöistä. Kun yhteys luontoon katkeaa esimerkiksi kaupungistumisen tai digitalisaation myötä, seurauksena voi olla fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin heikkenemistä. Useissa tutkimuksissa on pystytty osoittamaan, että luonnossa olemisella on fyysisiä vaikutuksia ihmisen elimistöön.
Turvallisuus
Tarve tuntea olonsa turvalliseksi fyysisesti ja henkisesti on perustavanlaatuinen. Hermoston perusasetuksena on: olenko turvassa vai uhattuna? Ihmisen aivot ovat suunniteltu pelkäämään pahinta ja reagoimaan nopeasti kaikkiin mahdollisiin vaaratilanteisiin. Se on ollut ihmisen supervoima, sillä sen avulla ihminen on selvinnyt ja sopeutunut siellä missä moni muu eläin ei ole selvinnyt. Nykyinen informaatioympäristö pitää hermostoa jatkuvasti valmiustilassa eikä stressi pääse purkautumaan luonnollista reittiä kuten ennen. Lisäksi monet työt ovat fyysisesti hyvin kevyitä eikä stressi pääse purkautumaan liikkeen avulla. Sen takia palautumiseen ja kuormittumiseen pitää kiinnittää aivan eri tavalla huomiota kuin ennen.
Liike ja toiminta
Ihminen on kehittynyt liikkumaan ja kuljeskelemaan pitkin päivää, ei istumaan paikallaan. Liikkumattomuus ei ole neutraali tila, vaan hermostollinen stressitekijä. Kuitenkin paradoksaalisesti ihminen on myös valtavan mukavuudenhaluinen ja jos liikuntaa ei tule arjessa, sitä saattaa helposti valita sen helpomman vaihtoehdon. Tämä on myös täysin biologista, sillä aikanaan energiansäästäminen oli elinehto ja helpommalla pääseminen tarkoitti parempaa selviytymismahdollisuutta.
Yhteisöllisyys ja sosiaaliset suhteet
Ihminen on sosiaalinen nisäkäs, joka tarvitsee yhteyden muihin ihmisiin ja tunteen kuulumisesta ryhmään. Yksinäisyys aktivoi aivoissa samoja alueita kuin fyysinen kipu. Digiajassa yhteisöjä muodostuu monella eri tavalla, mikä voi olla hyvä ja huono asia. Ihmisiä, jotka ajattelevat samoin kun sinä on helpompi löytää kuin ikinä ennen. Se on hyvä asia, sillä se helpottaa erilaisuuden kokemusta ja lisää samuuden tunnetta. Toisaalta se voi myös tarkoittaa, että oma yhteisö on vain netissä eikä fyysistä kanssakäymistä tule juuri ollenkaan. Ihmiselle oma lauma on tärkeää ajatusten tasolla, mutta myös fyysinen kohtaaminen omien kanssa on tärkeää.
Virikkeellisyys
Ihmisellä on lajityypillinen tarve tutkia, oppia sekä kokea ympäristöä moniaistisesti. Evoluutio on opettanut meidät etsimään uusia kokemuksia, tutkimaan ympäristöä ja oppimaan uutta. Virikkeitä ja ärsykkeitä tulee kuitenkin tulla ympäristöstä sopivassa suhteessa. Liian vähäinen virikkeellisyys johtaa pitkästymiseen, kun taas liiallinen aiheuttaa stressiä.
Luontoympäristöt tarjoavat erinomaisia, elvyttäviä virikkeitä, jotka vähentävät stressiä. Uteliaisuus ja tarve kehittää omia taitojaan (oppiminen, ongelmanratkaisu) pitävät mielen virkeänä ja vastaavat virikkeellisyyden tarpeeseen. Myös fyysinen aktiivisuus on luontainen tarve, joka liittyy kiinteästi virikkeellisyyteen.
Merkitys
Merkityksellisyyden kokemus on yksi ihmisen peruspsykologisista tarpeista. Se tarkoittaa tunnetta siitä, että elämällä on tarkoitus ja omalla toiminnalla on arvoa. Siihen liittyy monia asioita, kuten esimerkiksi tarve kokea yhteenkuuluvuutta, muiden auttamista, itseilmaisua ja pystyvyyttä.
Yhteenkuuluvaisuuteen kuuluu vahvasti hyväksytyksi tuleminen. Muiden auttaminen luo merkityksellisyyttä, kun voi palvella muita, tehdä hyvää tai kokea oman työnsä/panoksensa arvokkaaksi itseään suuremmassa kokonaisuudessa. Omien vahvuuksien käyttäminen ja itsensä toteuttaminen (esim. luova toiminta tai harrastukset) vahvistavat merkityksen tunnetta. Pystyvyys taas muodostuu tarpeesta kokea osaamista ja aikaansaavuutta, eli kyvystä vaikuttaa omaan elämäänsä.
Luonto toimii hyvänä paikkana rauhoittua ja kokea merkityksellisyyttä, mikä on tärkeää varsinkin urbaanissa ympäristössä vallatessa enemmän ja enemmän tilaa Merkityksellinen tekeminen, oli se sitten työtä tai harrastuksia, toimii voimavarana, joka kannattelee arjessa. Lisäksi aito kiinnostus, uuden oppiminen ja sosiaaliset suhteet toimivat vastapainona modernin elämän vaatimuksille ja lievittävät stressiä.
3. Miksi nämä jäävät nykyään täyttymättä?
Keskeisiä syitä:
- Digitalisaatio: ruudut korvaavat kehon ja ympäristön
- Tehokkuuskulttuuri: lepo nähdään heikkoutena
- Kaupunkirakenne: luonto ei ole arjen perusympäristö
- Sosiaalinen eristäytyminen: kontaktit ovat pinnallisia
- Turvallisuuden paradoksi: fyysisesti turvassa, mutta hermosto ylikuormittunut
Ihminen siis elää ympäristössä, joka on monella tapaa biologisesti vieras paikka. Tämä on asia, johon pitää kiinnittää huomiota, kun puhutaan hyvinvoinnista ja suunnitellaan toimenpiteitä sen parantamiseksi.
4. Mitä seurauksia tällä on?
Kun luontaiset tarpeet eivät täyty, hermosto ajautuu tilaan, jossa:
- stressi on kroonista
- palautuminen heikentyy
- tunnesäätely vaikeutuu
- motivaatio laskee
- keho oireilee (univaikeudet, kipu, uupumus)
Kyse ei ole heikkoudesta – vaan järjestelmästä, joka ei vastaa biologisia lähtökohtia. On siis aivan normaalia voida huonosti ympäristössä, joka ei palvele ihmisen perustarpeita. Ja mielestäni tämä on asia mihin pitäisi myös kiinnittää huomiota esimerkiksi mielenterveyspalveluissa. Lisäksi tämä on erinomainen mahdollisuus luonto- ja eläinavusteisten palveluiden ja suunnittelun hyödyntämiselle.
5. Voiko tekoäly auttaa vai pahentaa ongelmaa?
Tekoäly voi toimia kahdella tavalla:
1) Vieraannuttajana
Jos se lisää ruutuaikaa, passiivisuutta ja ulkoistaa ihmisen omat säätelymekanismit, se vie meitä kauemmas kehosta ja ympäristöstä.
2) Mahdollistajana
Parhaimmillaan tekoäly voi:
- muistuttaa liikkumisesta
- ohjata palautumiseen
- auttaa tunnistamaan kuormitusta
- vapauttaa aikaa merkitykselliselle tekemiselle
- tukea yksilöllistä hyvinvointia
Eli tekoäly ei ole ratkaisu itsessään vaan työkalu. Ratkaisevaa on se, mihin suuntaan se ohjaa ihmistä: poispäin kehosta vai takaisin siihen ja se oppiiko ihminen käyttämään tekoälyä työkaluna vai antautuuko sen vietäväksi.
6. Tarvitaanko paluuta vanhaan?
Ei ole olemassa romanttista paluuta luolaan. Se on mahdottomuus, sillä kun jotain on keksitty, sitä ei enää saada keksimättömäksi. Tämä on nähty monien muidenkin keksintöjen kohdalla olivat ne ”hyviä” tai ”pahoja”. Toinenkaan ääripää ei todennäköisesti toimi eli myöskään täydellistä digitalisoitumista ei voi tapahtua.
Tarvitsemme siis jotain muuta. Maailman missä uusi ja vanha voivat kukoistaa yhdessä, vaikka se kuulostaakin utopistiselta. Mitä se voisi sisältää:
- korkea teknologia
- matala hermostollinen kuormitus
- luonnollinen ympäristö
- biologisesti mielekäs elämä
Parhaimmillaan teknologia voi auttaa meitä palaamaan luontaisiin tarpeisiin ja ratkaista ongelmiamme. Toisaalta sen käyttöä pitää ohjata järkeviin kohteisiin ja valjastaa sitä tukemaan ihmisen hyvinvointia ei markkinataloutta.
Kysy itseltäsi nämä kysymykset:
- Kuinka paljon liikun päivässä?
- Milloin olen viimeksi ollut aidosti yhteydessä toiseen ihmiseen tai eläimeen?
- Missä kohtaa arkea hermostoni oikeasti rauhoittuu?
- Kuinka paljon aikaa käytän digilaitteilla?
- Mitä teen, kun olen digilaitteiden parissa?
Näiden kysymysten avualla voit tarkastella nykytilannettasi ja miettiä onko kaikki niin kuin haluaisit. Jos kaikki on hyvin, hyvä. Jos jokin tarvitsee muutosta, mieti mikä on pienin asia, minkä voit juuri nyt muuttaa. Muuta se. Palaa uudestaan asioihin, joita haluat muuttaa, kun olet saanut yhden muutoksen pysyväksi rutiiniksi.
Jos tarvitset apua pohtiessasi näitä kysymyksiä, olen käytettävissä! Varaa vaikka aika ilmaiseen alkuhaastatteluun, niin katsotaan miten voisimme muuttaa elämääsi sellaiseen suuntaan kuin sinä haluat sen menevän. Ja jos tarvitset enemmän luontoyhteyttä, minä ja lampaani voimme myös auttaa!
